1980-luvun talot

1980-luvun talot

Paranna energiatehokkuutta. Katto, ikkunat ja ovet kannattaa uusia.

Talopaketit olivat suosittuja 1980-luvulla ja omakotitalojen rakentaminen alkoi teollistua. Perheen unelmakotia käytiin etsimässä asuntomessuilta ja niiden suosikkitalomalleja nousi joka puolelle Suomea. Talomallistojen perustyyppejä voitiin muunnella asiakkaan tarpeen mukaan. Aikakauden omakotitaloille olivat tunnusomaisia syvennykset sisääntulojen kohdalla sekä erilaiset erkkerit.

Myös teolliset hirsitalot tulivat markkinoille. Monet talomalleista olivat matalia, yksikerroksisia tasamaatyyppejä tai niihin pohjautuvia rinneratkaisuja. Valmistalojen yleisimmät julkisivumateriaalit ovat puu- tai tiiliverhous tai niiden yhdistelmä. Kaarevaseinäisiä erkkereitä alettiin rakentaa erityisesti tiiliverhoiltuihin taloihin. Myös käkikellotalot olivat edelleen suosittuja.

1980-luvun omakotitalo

  • Runko: Puu- tai harkkorunko. Eristeenä yleensä 150-200 mm mineraalivillaa, sisäverhouksena kipsilevyä.
  • Perustus: Matalaperustainen antura, jonka päällä on kolmen-neljän kevytsoraharkon korkuinen sokkeli. Myös valesokkeleita rakennettiin yhä.
  • Yläpohja: Yläpohja eristetty 250-300 mm puhallusvillaa
  • Julkisivu: Puu- tai tiiliverhous, rappaus. Ikkunat: Kolmiosaiset.
  • Ilmanvaihto: Koneellinen poistoilmanvaihto tai koneellinen ilmanvaihto.
  • Lämmitys: Suorasähkölämmitys, varaava sähkö- tai öljykattila, usein vaarava tulisija

1980-luvun talot rakennettiin jo tiiviiksi, eristettiin sen aikaisen tietämyksen mukaan hyvin yleensä mineraalivillalla ja kolmikerroksisten ikkunoiden ansiosta vedosta ei tarvinnut kärsiä. Vaivaton suorasähkölämmitys oli asennuskustannuksiltaan edullisena suosituin lämmitystapa. Sisäseinät rakennettiin kevyesti kipsilevystä. Kipsilevyä käytettiin myös märkätilojen seinärakenteissa 1980-luvun puolivälistä lähtien. Ne käsiteltiin kosteussululla.Märkätilojen lattioissa vedeneristys tehtiin eristyslaastilla tai bitumikermillä.

Hartiapankkirakentaminen oli edelleen yleistä. Työmailla ei välttämättä ollut ammattitaitoista väkeä valvomassa työn laatua. Uudet materiaalit ja tekniikat saattoivat tuottaa hankaluuksia eikä niiden pitkäaikaiskestävyydestä ollut riittävästi tietoa.  Selvitysten mukaan 80 % 1980-luvun omakotitalojen vaurioista on nimenomaan kosteusperäisiä.

Pahimmat kosteusvauriot ovat syntyneet usein puutteellisen salaojituksen ja sadevesien ohjauksen tai kapillaarikatkon puutteen vuoksi. Myös alapohjan kaksoisbetonilaatta on osoittautunut riskirakenteeksi. Aikakauden vedeneristysmenetelmät eivät ole osoittautuneet kovin kestäviksi. Erityisesti laatoitettu puurakenteinen seinärakenne kannattaa tarkistaa.

 

Energiatehokkuuden parantaminen:

Hyviä keinoja 1980-luvun omakotitalon energiatehokkuuden parantamiseksi ovat:

  • Yläpohjan lisäeristäminen.
  • Julkisivun lisäeristäminen puujulkisivun uudistamisen yhteydessä.
  • Kivirakenteisessa talossa lisäeristys voidaan asentaa sisäpuolelle.
  • Ikkunoiden ja ovien uusiminen.
  • Ilmanvaihdon parantaminen – koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän asentaminen ja LTO.
  • Lämmitysjärjestelmän uudistaminen, kun kattila tulee vaihtoikään.
  • Lisälämmitysjärjestelmä, esimerkiksi ilmalämpöpumpun asennus.
  • Aurinkoenergian hyödyntäminen.
  • Valesokkelin korvaaminen.

Muita harkittavia remontteja:

  • Katon uusiminen
  • Hulevesijärjestelmän uudistaminen.
  • Haja-alueella jätevesijärjestelmän ajantasaistaminen.
  • Salaojien uusiminen.
  • Riskialueilla radonremontti.
  • Kellarillisissa taloissa vedeneristyksen parantaminen.
{{item.Text}} {{item.Text}}

{{item.Description}}

{{item.AdditionalLink.Text}}