Helppohoitoinen mökkipiha jättää aikaa lekotteluun
Helppohoitoinen mökkipiha jättää aikaa lekotteluun

Mökkipihan kasvit ja materiaalit kannattaa valita sen mukaan, että mökkeilijä voi keskittyä nautiskeluun puurtamisen sijasta.

Antaa rikkaruohon rehottaa! Kesämökillä kuuluu istuskella laiturin nokassa ja löhöillä riippukeinussa. Kun mökin pihan suunnittelee mahdollisimman helppohoitoiseksi, eivät tekemättömät pihatyöt kolkuta riippukeinuttelijan omaatuntoa.
 

Kuntta tuo luonnon lähelle

Helppohoitoisin mökkipiha on luonnonmukainen: kasvit kasvavat omia aikojaan, eikä niitä tarvitse leikata, lannoittaa, kitkeä tai kastella. Moni haluaakin säilyttää pihapiirissä kauniit puolukka- ja mustikkamättäät. Jos metsäpohja rikkoutuu rakentamisen aikana, voi vauriokohtiin levittää kunttaa eli metsäsiirrännäistä.

Kunttaa voi tilata alan yrittäjiltä neliöittäin, ja se toimitetaan perille paloina tai rullina. Ne asennetaan tasoitetun pohjamaan päälle tiiviisti puskusaumoin. Kunttaa kastellaan runsaasti heti asennuksen jälkeen ja vielä ainakin seuraavana keväänä kasvun alettua. Muuta hoitoa se ei sitten tarvitsekaan.

Varvikon huonona puolena on sen heikko kulutuksenkesto. Kulkua kannattaakin ohjata asentamalla kulkureiteille luonnonkivilaattoja tai nikkaroimalla hauskasti polveilevat pitkospuut.

Maanpeitekasvit piristävät pihaa

Nurmikko kestää kulutusta, mutta vaatii huoltoa ja hoitoa. Nurmikon voi joissakin paikoissa korvata kukkivalla kedolla tai niityllä. Niille riittää hoidoksi niitto kerran kaksi kesässä ja niittojätteen vieminen pois.

Paikoin nurmikon voi korvata myös maanpeitekasveilla, esimerkiksi helppohoitoisilla havuilla. Tuivio valtaa muutamassa vuodessa neliön alan ja tuo vihreyttä hieman varjoisampaankin pihaan.

Lehtipensaista esimerkiksi seppelvarpu siroine oksineen muodostaa hauskaa polveilevaa kasvustoa. Pensas pärjää jopa varjossa, mutta kauneimman ruskavärin se saa runsaassa valossa.

 

Somista helppohoitoisilla kukilla

Tutut pensashanhikit ja -angervot ovat varmoja valintoja mökkipihan somistukseksi.
Hanhikit kukkivat lähes lumentuloon saakka. Angervojen kukinta-aika on lyhyempi, mutta ne ovat kauniita myös lehdiltään.


Ruusujen ystävä istuttaa kestäviä pensasruusuja, kuten ihanasti tuoksuvan juhannusruusun ja vaaleanpunakukkaisen teresanruusun. Ne tuuhistuvat kookkaiksi pensaiksi ja puhkeavat kukkiin vuosi toisensa jälkeen ilman erityistä hoitoa.

Myös happaman maan kasvit viihtyvät usein hyvin metsäisessäkin ympäristössä. Alppiruusua ei välttämättä tarvitse edes suojata kevätahavalta, jos sen istuttaa varjoisaan metsänreunaan. Hortensioista mustilanhortensia on suositeltava, sillä se kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman, että sitä leikkaa vuosittain.

Kunnosta kasvualusta

Jos haaveissa on kukkapenkki, kannattaa siihen istuttaa esimerkiksi monivuotisia maatiaisperennoja, joita ei tarvitse jakaa vuosiin.

Perennoiden – kuten muidenkin kasvien – istutusalue tulee valmistella huolellisesti. Yhtenäinen istutuskuoppa vuorataan juuriestematolla, jos lähistöllä kasvaa koivuja, haapoja, poppeleita tai salavia. Matto estää puiden juurien pääsyn istutuksiin. Kasvualustasta puhdistetaan rikkakasvit ja sitä parannetaan, lannoitetaan sekä kalkitaan tarpeen mukaan. Muhevassa mullassa kasvit levittävät juuriaan laajalle, eivätkä siten ole alttiita kuivumaan pitkinäkään poutakausina.
 

Teksti Sari Toikkanen