Maalaustyöt

Maalaustyöt

Julkisivujen maalauspintaa rasittavat vuoron perään auringon paahde ja sateet sekä talvimyrskyt ja pakkanen. Puuverhoillun julkisivupinnan uusintakäsittely tehdään 3 – 15 vuoden välein. Milloin sinä maalasit viimeksi?

Puun sisään imeytyvillä värillisillä kyllästeöljyillä pintakäsittely on uusittava kahden – kolmen vuoden välein. Suojaavan ja läpikuultavan pintakalvon muodostaville pinnoitteille riittää keskimäärin noin viiden – kymmenen vuoden välein tehtävä uusintakäsittely.

Uudeksi maalipinnaksi valitaan usein samantyyppinen maali kuin aikaisemmin. Jos seinät on maalattu vesiohenteisella akrylaattimaalilla, ei siihen saa käyttää muun tyyppistä maalia. Öljypohjainen alkydimaali voidaan käsitellä uudelleen samantyyppisellä alkydimaalilla. Myös vesiohenteisella akrylaattimaali soveltuu alkydimaalin päälle, mutta suositeltavaa on pysyä samassa maalityypissä. Puunsuojakyllästeillä tehty pintakäsittely voidaan uusia vastaavilla tuotteilla sekä yleensä maalata uudelleen myös vesi- että liotinohenteisella maalilla.

Hirsirakennusta ei saa käsitellä pinnoitteella, joka muodostaa liian tiiviin pintakalvon. Rakennuksen sisäpuolisen kosteuden on päästävä haihtumaan hirren läpi ulkoilmaan. Parhaiten kosteus pääsee haihtuman puun sisään imeytyvien kyllästeöljyjen läpi. Pinnoitteena voidaan käyttää myös ohuen hengittävän kalvon muodostavia kuultavia puunsuojapinnoitteita sekä perinteisiä lietemaaleja kuten punamultaa ja pintapuuta harmaannuttavaa rautavihtrilliä.

Jos vanha maalityyppi ei ole muistissa, on olemassa muutamia keinoja joilla vanhan maalin koostumus voidaan selvittää. Öljymaalin tunnistaa siitä, ettei maalia tartu hiottaessa hiomapaperiin ja maalin pinnassa on yleensä hienojakoinen verkkomainen halkeilu. Akrylaattimaali tarttuu hiekkapaperiin seinää hiottaessa ja maali irtoaa usein kalvomaisesti alustastaan. Punamultamaali lähtee seinästä jo pelkästään kuivalla rätillä pyyhittäessä ja se liukenee veteen. Epävarmoissa tapauksissa kannattaa nykyinen maalityyppi ja huoltomaalauksessa käytettävä maali varmistaa ammattilaiselta. Soveltuva uusintakäsittely on aina varmistettava tuoteohjeesta.

Huoltomaalauksen eteneminen

Huoltomaalauksessa seinien on oltava puhtaita ja pölyttömiä sekä kuivia, myös sääolosuhteiden on oltava sopivat. Ilmankosteus ei saa ylittää 80 prosenttia ja lämpötilan tulisi olla yleensä 10 asteen yläpuolella ympäri vuorokauden. Maalausta ei kannata tehdä auringonpaahteessa vaan mieluummin pilvipoutaisena päivänä.

Naulankannoista poistetaan ruoste ja ne käsitellään ruosteenestomaalilla ennen varsinaista huoltomaalausta. Sinkittyjen naulojen kantoja ei tarvitse käsitellä erikseen. Oksakohdista poistetaan pihka teräsharjalla tai kaapimella ja niihin sivellään oksalakkaa.

Pinnat, joilta kaikki maali on poistettu, tulee pohjustaa kuten uudet maalaamattomatkin pinnat. Pohjustus tehdään puunsuoja-aineella tai pohjamaalilla. Pohjamaali valitaan pintamaalille sopivaksi käyttöohjeen mukaisesti.

Pohjamaalauksen jälkeen voidaan alustassa olevat pienet kolot ja epätasaisuudet täyttää ulkokäyttöön soveltuvalla kitillä tai silotteella. Niitä käytetään lähinnä esimerkiksi ikkunoiden ja ovien puurakenteissa pohjamaalatulle pinnalle levitettynä. Kittien ja silotteiden päälle tehdään pintamaalaus aina vähintään kahteen kertaan.

Maalaus etenee siten, että ensin maalataan suuret seinäpinnat ylhäältä alaspäin edeten. Lopuksi maalataan ikkunan pielet ja nurkkalaudat, jolloin suojaaminen ja rajaaminen helpottuu. Maalaus suositellaan tehtäväksi sivellintyönä, jotta varmistetaan maalin tarttuvuus puupintaan. Mikäli maali levitetään telalla, on maali välittömästi vielä ”hangattava” siveltimellä alustaansa kiinni.

Sisämaalaukset

Hirren sisäpinnan käsittelyyn on useita vaihtoehtoja. Hirsiseinän yhtenä hyvänä ominaisuutena pidetään sisäilman kosteusvaihteluiden tasaamista. Tämä ominaisuus hieman heikkenee, jos sisäpinnoite on kovin tiivis. Hirsipinnoilla käytetään usein lakkoja, ja myös öljyjä ja vahoja. Maaleja käytetään harvemmin, koska etenkin pyörö- ja höylähirsien halkeilu saattaa näkyä haittaavasti maalatulla pinnalla. Lakat, suoja-aineet, maalit ja öljyt antavat kukin erilaisen vaikutelman. Lakkoja saa myös erilaisina kuultavina sävyinä. Öljyt imeytetään puuhun, jolloin ne syventävät puun omaa väriä ja syykuviota, eikä niistä jää tiivistä kalvoa pintaan. Myös vahatuotteet soveltuvat hirsipinnalle muodostaen tiiveydeltään lakan ja öljyn välimaastoon sijoittuvan pinnoitteen. Erilaisia pinnoitteita kannattaa testata pienelle huomaamattomalle koealueelle ennen koko alueen käsittelyä, jotta voidaan varmistua siitä, että lopputuloksesta tulee halutunlainen.

Maalipintaa levyseinälle

Seinien maalauksessa käytetään nykyisin usein rohkeita maalaustekniikoita. Kuvioita tehdään yleensä valmiilla maalaussapluunoilla. Väripesukuviointi, sienellä töpötys tai kuviointitelaus antavat pinnoille voimakastakin tunnelmaa. Väripesukuvioinnissa kuviointiväri levitetään seinälle sienellä pesevin pyörivin liikkein. Tasaisen kuvioinnin saa, kun toistaa käsittelyn useamman kerran. Töpötyskuvio tehdään luonnonsienellä. Pohjavärin päälle töpötellään yhtä tai useampaa väriä. 

Telaamalla tehty kuvio on hieman vaativampi työ. Siinä pohjamaalin päälle telataan ensin ohennettu kuviointimaali ja sitten märkä maali kuvioidaan kuviointitelaa käyttäen. Kuviointiteloja on saatavana erilaisia, mutta kuvioitiin voi käyttää myös sivellintä, käärittyä kangasta tai vaikka muovipussia. Kuviointimaalaus vaatii usein maaliin sekoitettavia lisäaineita, jotka muuttavat maalin ominaisuuksia. Erilaisiin maalaustekniikoihin kannattaa käydä tutustumassa maalitehtaiden sivustoilla.

Lautalattian kunnostus

Mökkirakennuksissa yleisesti käytetty, perinteinen lautalattia on oikein pinnoitettuna kestävä kuivien tilojen lattiamateriaali. Sen voi käsitellä tarkoitukseen soveltuvalla vahailla, öljyllä, lakalla tai maalata muuhun sisustukseen sointuvaksi. Lautalattian puumateriaalina on useimmiten mänty, joka kestää vuosikymmeniä, kunhan muistaa huolehtia lattian kunnosta. Lautalattian kunnostaminen onnistuu yleensä hionnalla ja lakkaamalla tai maalaamalla. vaihtoehtoinen pinnoite voi olla vaha tai öljy.

Helpoiten kunnostus onnistuu, mikäli vanha lakka-, tai maalipinta päätetään uusia. Ennen hiontaa kannattaa irrottaa jalkalistat kunnostettaviksi sekä puhdistaa lautojen raot esimerkiksi veitsellä tai teräslastalla. Pinta puhdistetaan maalipesuaineella käyttöohjeen mukaisesti ja hiotaan pinta himmeäksi. Rakoileva lattia kannattaa nyt kitata puukitillä. Lakattavalle pinnalle kitin värisävy valitaan mahdollisimman huomaamattomaksi. Kittauksen jälkeen tehdään ylihionta, jotta kittitahrat saadaan pois ja saumaraot siisteiksi. Vähäiset raot voidaan täyttää lakan tai maalin hiontapölyllä, jolloin pinta tiivistyy uuden lakkakerroksen tai maalin ja hiontapölyn seoksella. Ensimmäisen lakkauskerran jälkeen tehdään kevyt välihionta ja toisella kerralla saadaan valmis pinta.