Hyvä eristys on energiatehokkaan talon A ja O

Hyvä eristys on energiatehokkaan talon A ja O

Energiatehokkaan ja viihtyisän talon resepti on yksinkertainen: hyvä eristys, ilmatiivis rakenne ja koneellisen ilmanvaihdon tehokas lämmön talteenotto.

Muista nämä:

  •  Uutta rakennettaessa eristä talo määräyksiä paremmin
  •  Vanhan talon energialaskua pienennät lisäeristämällä katon, seinät tai lattian.
  •  Helpoiten parannat talon energiataloutta lisäeristämällä yläpohjan
  •  Varmista rakenteiden ilmatiiviys
  •  Valitse juuri sinun taloosi sopiva eristystapa

Eristä määräyksiäkin paremmin

Määräyksiä paksumman eristyskerroksen hinta rakennusvaiheessa on varsin edullinen. Lämmöneristämisen osuus rakennuskustannuksista on vain noin viisi prosenttia. Lisäeristäminen jälkikäteen on aina hankalampaa ja kalliimpaa.

U-arvo kuvaa rakenteen läpi energianhukkana siirtyvää energiamäärää. Voimassa olevien rakentamismääräysten mukaan uuden rakennuksen rakenteiden U-arvojen enimmäismäärät ovat ulkoseinällä 0,17 W/m2K, yläpohjalla 0,09 ja maanvastaisella alapohjalla 0,16 W/m2K.

Lämmöneristekerroksen paksuus riippuu valitusta eristeestä. Uuden omakotitalon seiniin käytetään mineraalivillaa 250-300 mm ja yläpohjaan 450-500 mm. Polyuretaanieristettä tarvitaan seiniin 120 – 170 mm ja yläpohjaan 190 – 300 mm. Rossipohjaan asennetaan villaa 350-400 mm ja maanvaraiseen lattiaan polystyreeniä 200 mm.

Määräysten mukaisilla eristevahvuuksilla päästään uudistalossa jopa matalaenergiatasoon, kunhan rakenteiden tiiveydestä pidetään huolta ja ilmanvaihdon talteenotto on riittävän tehokas.

Passiivitalon ulkoseinässä on rakenteesta riippuen 150-250 mm enemmän lämmöneristettä kuin tavallisissa taloissa.

Paljon vaihtoehtoja eristeissä

Omakotitalojen rakennuseristeenä käytetään mineraalivilloja (lasivillaa ja vuorivillaa), puukuitueristeitä (selluloosaa), pellavakuitueristettä, sahanpurua, puukuitulevyjä, EPS- ja XPS-levjä (polystyreeniä) ja polyuretaania.

Mineraalivillaa ja puukuitueristeitä käytetään yleensä puurunkoisissa taloissa ja talopaketeissa. Polystyreeniä (EPS) tai polyuretaania (PUR) käytetään paitsi alapohja- ja routaeristeenä, myös etenkin kivitaloissa seinäeristeenä.

Harvinaisempien eristeiden käyttöä harkitsevan kannattaa ehdottomasti kääntyä perinnerakentamisen asiantuntijoiden puoleen.

Lisäeristäminen kannattaa

Vanhan talon eristemäärä ei vastaa nykyistä rakennusmääräysten tasoa eikä energiatehokkaan rakentamisen suosituksia. Eristeiden painuminen tai kulkeutuminen muualle on voinut jättää laajoja seinäpintoja käytännössä lähes vaille eristystä. Kylmäsiltoja on voinut syntyä myös rakennusvirheiden johdosta.

Lisäeristäminen parantaa energiatehokkuuden lisäksi asumismukavuutta ja rakenteiden toimivuutta.

Perusteellinen korjaus on suunniteltava huolella. Talon kunto tulisi ennen remontteja selvityttää ammattilaisella. Kylmävuodot paljastuvat lämpökameralla. Rakennukselle voidaan kuntotutkimuksen jälkeen laatia myös korjaussuunnitelma, jossa toimenpiteet ajoitetaan pidemmälle ajanjaksolle. Lisäeristyksen yhteydessä voidaan vaihtaa rakennuksen ikkunat ja ulko-ovet energiatehokkaiksi malleiksi, sekä uusia tai asentaa taloon lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihto ja lämmitysjärjestelmä.

Lisää eristettä rakenteisiin

Asiantuntijat suosittelevat yläpohjan mineraalivillaeristyskerroksen paksuudeksi vähintään 500 mm, joten yläpohjan lisäeristys kannattaa tehdä jo viime vuosikymmenen alkupuolella rakennetuissa taloissa. Eristys on yksinkertaisinta toteuttaa puhalluseristeellä. Vanhat, kuivat eristeet, myös puru, voidaan jättää uuden eristyskerroksen alle. Ahtaissa tiloissa yläpohjan eristystä ja tiiveyttä voidaan parantaa polyuretaanilevyeristeillä.

Ehjää julkisivua ei yleensä kannata purkaa lisäeristämisen vuoksi, mutta julkisivun lisäeristys kannattaa ehdottomasti toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

Ulkoseinät voidaan lisäeristää sisältä tai ulkoa. Ulkoa päin lisäeristäminen on turvallisin ratkaisu, sillä tällöin rakenne lämpenee ja kuivuu. Jos julkisivun paksuus kasvaa yli 100 mm, ikkunat saattavat jäädä häiritsevästi rakenteen sisään. Silloin ikkunoita kannattaa siirtää tai korvata ne uusilla, energiatehokkaammilla ikkunoilla.

Esimerkiksi tiiliverhotuissa ja kivirakenteisissa taloissa lisäeristyksen toteuttaminen ulkopuolelle ei aina kannata. Silloin sisäpuolinen lisäeristäminen ohuilla, tarkoitukseen suunnitelluilla eristyslevyillä vaikka huone kerrallaan on hyvä vaihtoehto.

Alapohjan ongelmakohdat paljastuvat talvella vetona ja lattiapintojen kylmyytenä. Alapohjan eristys pitäisi tarkastaa erityisesti silloin, kun ollaan asentamassa uutta lattialämmitystä. Jos ryömintätila antaa myöten, sinne kannattaa asentaa tiivis tuulensuojalevy. Rossipohja voidaan purkaa yläpuolelta eristepaksuuden lisäämiseksi.

Alapohjan lisäeristämisen yhteydessä voidaan joutua uusimaan myös routaeristystä. Kun lämpöä ei enää vuoda talon alle, koko sokkeli- ja perustusrakenteen toimivuus on tarkistettava. Sokkelien lisäeristäminen ja tiivistäminen edellyttää maan kaivamista noin 50 cm syvyyteen ja rappausaluslevyn kiinnittämistä suoraan sokkeliin.

Oman talon tarpeet

Viime vuosisadan alkupuolella rakennetut, yhä asumiskäytössä olevat talot ja rintamamiestalot on yleensä tässä vaiheessa jo ainakin kertaalleen peruskorjattu ja eristystäkin on saatettu lisätä. Jos lisäeristys on tehty yli kymmenen vuotta sitten, sitä kannattaa tässä vaiheessa jo uusia, varsinkin, jos julkisivuremontti on edessä.

Aina 1950-luvulle saakka taloissa käytettiin eristeenä vaihtelevia materiaaleja. Purueristeet olivat yleisimpiä, mutta sammaltakin saattaa vielä vanhimmista taloista löytyä. Lisäeristystä tarvitaan yleensä kaikkialle./p>

1960-luvulla rakennetussa talossa on yläpohjan eristeenä on saattaa olla 200 mm sahanpurua ja alapohjan eristepaksuus noin 50 mm ja ulkoseinien 100 mm. Lisäeristystä tarvitaan siis kaikkialle..

1970-luvun taloissa alapohjan eristepaksuutta lisättiin hiukan ja ikkunoihin tuli kolmas lasi. Lisäeristystä tarvitaan kaikkialle.

1980-luvun taloissa yläpohjan eristekerroksen paksuus on jo noin 300 mm. Yläpohjan eristekerroksen paksuntaminen kannattaa toteuttaa vähintään 500 mm:iin saakka. Julkisivun lisäeristys kannattaa toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

1990-luvun taloihin kannattaa lisätä lämmöneristyskerrosta ainakin yläpohjaan. Julkisivun lisäeristys kannattaa toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

Jo 2000-luvun taloissa yläpohjan eristepaksuutta kannattaa lisätä, jos rakenteet antavat myöten.

LÄHDETIEDOT:
Lähteet: Motiva Oy, Pientalorakentamisen kehittämiskeskus ry
Teksti: Dakota Lavento
Kuvat: Valmistajat ja Shutterstock